Tiedättekö kun on niitä päiviä jolloin ajatukset harhailevat sinne tänne. Ilman mitään syytä palaa menneisiin tai unelmoi tulevaisuudesta. Tänään olen tehnyt molempia. Ja oikeastaan se on todella hassua, sillä päivä on ollut juuri sellainen, jolloin haluaa pysyä juuri tässä hetkessä. Kokonaan kiva päivä. Työpäivä oli mukava, jopa suorastaan innostava. Ilma uskomattoman upea, itse olen aina hyvällä tuulella, kun aurinko paistaa, joskus jopa suorastaan yli-energinen.
Hyväntuulisuus johtuu tietenkin myös siitä, että nyt alkoi muutaman päivän syysloma. Jippii. Vaikka kuvassa on Marokon rannikko, en ole lähdössä matkalle merten taakse. Tai no, ehkä käyn vihdoin ja viimein Suomenlinnassa kuvailemassa ja nauttimassa syksystä ennen talven tuloa. Aion myös istua keskellä päivää kahvilassa, käydä taidemuseossa ja olla vaan. Viimeinen kohta on se kaikista tärkein.
Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämpää oma aika on. Välillä unohdan, että lapset ovat jo isoja, eivät enään lapsia ollenkaan ja yritän huolehtia liikaa. Kiirehdin töistä kotiin huolissani 18 vuotiaan ruokailusta. Voi apua. Ehkä tuo nyt ihan oikeasti osaa syödä itsekin. Kiirettä on siis turha pitää. Tällä viikolla kävinkin työkaverin kanssa kahvilla töiden jälkeen. Oli huoletonta istua kahvilassa töiden jälkeen nauttimassa lattea ja mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeen kera. Suorastaan luksusta. Arkikin voi olla mukavaa. Kivaa keskiviikko-iltaa !
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ! Thanks for your comment !