Jatkettuja lauseita

Tänään aamukahvia juodessa ja blogeja lukiessa törmäsin sekä Tuulannelin että Have an Ice Day blogeissa hauskaan Jatkettuja lauseita- juttuun ja päätin tehdä sen itsekin. Lueskelen tälläisiä juttuja mielelläni, aina en vain itse ehdi niitä tekemään. Postauksen kuvat ovat viime viikolta kotikaupungistani Helsingistä vähän eri vinkkelistä kuvattuna. Jännä miten asiat näyttävät erilaiselta kun katsoo niitä eri suunnasta.

En ymmärrä miksi olen aina viikonloppuisin kipeenä ? Nytkin pitäisi olla jossain ihan muualla kuin kotona, mutta niin sitä taas pötkötellään sängyssä migreenin kanssa.

Seuraavaksi ajattelen tehdä ruokaa. Ostin kaalin kaupasta ja tarkoitus olisi tehdä kaalipataa. Nams.

Viime aikoina ajatukset ovat karanneet miltei päivittäin ihan nurkan takana odottavaan kesälomaan. Ihanaa.

En osaa päättää onko parempi käydä lenkillä aamuisin vai illalla. Molemmissa on puolensa. Viikolla ratkaisu on helppo tietenkin, koska usein aamuisin en ehdi. Ehkä olen iltalenkkeilijä.

Muistan ikuisesti ensinmäisen matkani Afrikkaan. Ylitimme Gibraltarinsalmen laivalla ja seisoimme sen kannella auringonlaskun aikaan, kun laiva lipui kohti Tangeria. Kaupunki levittäytyi eteemme valkeana kukkuloilla.

Päivän paras juttu on tietenkin se, että on viikonloppu ja ulkona paistaa aurinko.

Noloa myöntää että välillä toivoisin asuvani ihan jossain muualla kuin Suomessa. En onneksi ajattele näin enään joka päivä.

Viiko sitten olin ( varmaan ) onnellinen, että on viikonloppu. Oikeesti en muista mitä tein viikko sitten. Tosiaankin olen loman tarpeessa.

Kaikesta pahinta on, että maailma tuntuu olevan sekaisin ja pelko on levinnyt keskuuteemme.

Salainen taitoni on ompelu. Osaan siis ihan oikeasti suunnitella ja kaavoittaa vaatteen sekä ommella sen.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi että kaikilla maailman lapsilla olisi turvallinen ja rakastava koti.

Minulla on pakkomielle listata asioita. Kirjoittelen listoja kaikesta ja organisoin asioita muistikirjaan.

Söin tänään aamulla Nalle neljän viljan puuroa, niinkuin jokaikinen aamu.

Ärsyttävintä on Oliivipuuni, joka kasvaa ihan miten sattuu. On tietysti kiva, että se kasvaa, mutta miksi se näyttää hassulta, ei ollenkaan sellaiselta kuin ne kaupoissa olevat ?

Tekisi mieli mennä ulos ja vaellella kaupungilla. 

Minusta on söpöä ihan pienet vauvat. Sain viime viikolla syliini kuukauden vanhan vauvan. Kerrassaan suloista.

Hävetti ja ärsytti eilen ratikassa, kun jalkapallotreeneihin matkalla ollut pikkupoika joutui pelkäämään samassa vaunussa ollutta juopunutta ja juomaansa läikyttelevää miestä. Kyllä päivällä lasten pitäisi tuntea olevansa turvassa.

Olenko ainoa jonka mielestä, lapset tulevat aina ensin ? Meidän aikuisten tehtävä on huolehtia heidän hyvinvoinnistaan ja varmistaa heille hyvä tulevaisuus. Kaikkien lasten.

Kuvittelin vastaavani tähän tosi nopeesti, aikaa kuitenkin kului niin paljon, että poika jo valittelee nälkäänsä. Kääk. Pakko siis mennä. Rentoa ja aurinkoista viikonloppua teille kaikille !