A piece of me

Ihan kauheeta miten Picasalla tehty kollaasi pilaa hyvät kuvat mössöksi. Aikaisemmin tein kollaaseja Photobucketilla, mutta sieltä ohjelma on hävinnyt ( tai ainakaan minä en löydä sitä ). Instan @sarasblogi kuvista teen kollaasini iPhonella, jossa on joku kuopuksen lataama ohjelma tähän. No, mutta ei tämä kollaasi asia ollut tämän illan aiheena vaan liikunta ja omat treenini. Eikä vieläkään päästä niihin treeneihin oikein kunnolla, sillä ajattelin vähän valottaa teille treeni historiaani. Tätä postausta olen kai lupaillut jo aika monessa postauksessa.

Lapsena ja nuorena liikun normaalisti eli minulla ei ole ollut mitään lajia, jota olisin harrastanut aktiivisesti vuosikausia. Hiihdin, luistelin ja liikuin koulun liikunta tunneilla. Nuorena harrasti modernia tanssia joitakin vuosia ja opiskeluaikoina aerobicia ja kaikenmailman jumppia. Sillä lailla ihan tavallisesti. Olin hoikka ja välillä jopa alipainoinen. En mitenkään hyväkuntoinen, sillä söin mitä sattui ja liikkuminen oli epäsännöllistä. Innostuin ja lopetin. Ja taas uudelleen.

Kaksikymmentä vuotta sitten tyttären syntymän jälkeen aloitin taas jälleen kerran aerobicin ja jumpat. Vauvanhoidon ja imetyksen vuoksi siitä ei oikein meinannut tulla mitään ja nin keksin tehdä salilla punttitreeniä. Siihen meni vähemmän aikaa ja ehdin kotiin ajoissa ruokkimaan vauvaa. Alkuun en oikein tiennyt mitä olisin tehnyt ja niin katselin muiden treeniä ja opettelin liikkeitä laitteissa olevista ohjeista. Tein yleensä kaikki laitteet läpi ja ihan perus settiä eli 3 x20 jokaisessa. Sekä vatsat päälle. Aika pian vartaloni olikin taas raskautta edeltävissä mitoissa, ehkä jopa timmimpi. Harrastin tietysti myös vaunulenkkejä vauvan kanssa. Toistin tämän saman treenisysteemin jokaisen lapsen syntymän jälkeen.

Kuopuksen synnyttyä asuimme jo ulkomailla ja siellä kävin myös salilla, mutta innostuin taas uudelleen jumppatunneista. Saatoin jumpata useita tunteja päivässä, kun lasten koulussa ollessa ei oikein ollut muutakaan tekemistä. Kova treeni aiheutti sen, että kuvitelin voivani syödä mitä tahansa ja söinkin. Olin myös kaikenmaailman naisyhdistyksissä ja tapaamiset olivat aina varsin kaloripitoisia. Pian huomasinkin, että hillittömästä jumppamäärästä huolimatta aloin lihoa. Tähän varmasti vaikutti myös jo ikä. Oli kova pala huomata, etten enään ollut se joka voi syödä mitä tahansa ja miten paljon tahansa. Niin aloitin yhden ystävättäreni kanssa, jolla myös oli sama ongelma, aamulenkit juosten. Kävelimme aluksi, sitten juoksimme pieniä matkoja ja lopulta 10 km aamulenkit sujuivat ongelmitta. Saimme myös apua ruokavalion muutokseen yhteiseltä ystävättäreltämme, joka oli myös spinning-ohjaaja. Painoni tippui kuin itsestään 10 kg.

Amerikkalaisen spinning-ohjaaja ystävättären innoittamana kouluttauduin myös itse spinning-ohjaajaksi. Samaan aikaan erosin ja koska halusin jäädä lasteni toiseen kotimaahan ollakseni heidän kanssaan, oli saatava ammatti ja työ, jota voisin tehdä siellä. Myöhemmin kouluttauduin vielä Pilates-ohjaajaksi ja suoritin Les Mills ohjaaja-koulutuksia sekä Personal Trianer koulutuksen. Ensin tein töitä free lancerina ja samaan aikaa treenasin itse tiukan treeni-ohjelman mukaan kuntosalilla. Sekä tietysti söin hyvin kurinalaiseti. Kahteen vuoteen en syönyt yhtään palaa pizzaa tai koskenut hampurilaisiin ym. Jos menimme ystävien kanssa syömään, söin usein ensin kotona ja liityin seuraan myöhemmin tai istuin pöydässä juoden kivennäisvettä. No, nykyisin en ole yhtä tiukka, mutta edelleen vältän syömästä niitä usein tai suuria määriä. Jonkun ajan kuluttua sain vakituisen työpaikan kuntosalilta ja siellä jouduin tekemään jumppatunteja laidasta laitaan. Koska olin treenannut paljon kuntosalilla, olin alkuun hieman hidas nopeatempoisilla tunneilla ja jouduin tekemään lujasti töitä parantaakseni nopeutta, notkeutta ja sellaista liikkeiden rähjähtävyyttä, joita esim. Less Millsin Body Compat-tunnilla tarvitaan. Viikottainen työ aikani oli 48 tuntia, kyllä meillä oli 6-päiväinen viikko !!! Ja tein yleensä 4 ohjattua tuntia päivässä. Jaoimme tunteja työkavereiden kanssa siten, että jokaiselle tuli yksi kevyt ( venyttely, pilates, vatsat, bodybalance ym ), yksi raskas ( bodypump, bodyscuplt ym. ) ja yksi aerobinen ( spinning, tanssi, bodyattack ym ). Omat treenit jäivät väkisinkin vähälle, mutta yritin silti tehdä viikossa ainakin jonkinlaista treeniä myös punttisalin puolella. Muistan joskus seisseeni asiakasta ohjatessani jalkaprässin vieressä melkein kyynelsilmin, olisin niin halunnut olla hänen paikallaan. Yhden viikon aikana laskin kaikki tunneilla tekemäni kyykyt ( painojen kanssa ja ilman ) ja niitä oli yli TUHAT. Näin jälkeenpäin ajateltuna kokemus oli HUIMA ja päivääkään en antaisi pois. 

Suomeen muutettuamme olen treenaillut kaikinpuolin laiskasti. IHAN TOTTA. Siis entiseen verrattuna. Olen käynyt silloin tällöin salilla ja lenkillä, joogannut ja venytellyt kotona. Olen ajatellut tämän niin, että keho lepää nyt siitä rankasta treenistä, jonka kävin läpi ja halu liikkua tai siis haluttomuus, johtuu siitä. Varmasti silläkin on vaikutusta, että yksin on kurja mennä salille, jossa ei tunne ketään. Tai sitten minulla on vaan se rima ihan liian KORKEALLA, enkä osaa pitää kevyttä treeniäni treeninä ollenkaan. Kävelenhän töihinkin joka päivä yhteensä 40 min. Pelkään myös, että aloitan TAAS kovan treenin, jos annan sille pikkisormen. Elämäntapani on toki edelleen liikunnallinen ja syön terveelisesti mutta en ole enään HIMOLIIKKUJA. Pitäisikö olla ?

Kirjoitin tämän kaiken oikeastaan  kertoakseni teille enemmän itsestäni ja kannustaakseni teitä liikkumaan. Sillä niin elämässä kuin myös liikuntaharrastuksessa kaikki on mahdollista, eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa. Ikäkään ei ole este. Liikunnallista loppuviikkoa !