Mikä siinä oikein on, että rakastan kuvata talvea ? Talvessa ärsyttää pimeys, kylmyys ja välillä ihan lumikin. Silti talviset kuvat ovat minusta vastustattomia ja nautin jopa kuvausreissuista talvella. No, totuuden nimissä on kerrottava, että omat kuvausreissuni ovat mahdollisimman lähellä kotia ja kestävät korkeintaan tunnin. Suunnittelen toki lähteväni kuvaamaan kauemmas, jonnekkin metsään, mutten koskaan tee sitä. Mukavuudenhalu vie voiton aina lopulta.
Onneksi Helsingissä riittää puistoja ja ulkoilu-alueita kaupunki-alueiltakin. Tämäkin puisto-alue on vain ratikkamatkan päässä kaupungin keskustasta. Hassua, sillä puistossa ollessa ja varsinkin näin lumisena, se näyttää ihan joltain taikamaalta. Todellakin ulkona on nyt ollut oikeita winter wonderland ilmoja.
Ja ehkä onkin niin, että viihdyn paremmin puistoissa kuin metsissä. Rakastan nimittäin yli kaiken lehtipuita. Ne ovat kauniita kaikkina vuoden aikoina, jopa marraskuussa ilman lehtiä, jolloin ne piirtyvät hieman synkkinäkin tummuvaa iltataivasta vasten. Erityisen kauniita minusta ne ovat juuri tälläisinä kuin kuvissani, vasta satanut lumi oksillaan tummuvassa päivässä. Tunnelmallista torstai-iltaa !
