keskiviikko 1. lokakuuta 2014

A piece of me

idkuva

Ihan kauheeta miten Picasalla tehty kollaasi pilaa hyvät kuvat mössöksi. Aikaisemmin tein kollaaseja Photobucketilla, mutta sieltä ohjelma on hävinnyt ( tai ainakaan minä en löydä sitä ). Instan @sarasblogi kuvista teen kollaasini iPhonella, jossa on joku kuopuksen lataama ohjelma tähän. No, mutta ei tämä kollaasi asia ollut tämän illan aiheena vaan liikunta ja omat treenini. Eikä vieläkään päästä niihin treeneihin oikein kunnolla, sillä ajattelin vähän valottaa teille treeni historiaani. Tätä postausta olen kai lupaillut jo aika monessa postauksessa.
Lapsena ja nuorena liikun normaalisti eli minulla ei ole ollut mitään lajia, jota olisin harrastanut aktiivisesti vuosikausia. Hiihdin, luistelin ja liikuin koulun liikunta tunneilla. Nuorena harrasti modernia tanssia joitakin vuosia ja opiskeluaikoina aerobicia ja kaikenmailman jumppia. Sillä lailla ihan tavallisesti. Olin hoikka ja välillä jopa alipainoinen. En mitenkään hyväkuntoinen, sillä söin mitä sattui ja liikkuminen oli epäsännöllistä. Innostuin ja lopetin. Ja taas uudelleen.
Kaksikymmentä vuotta sitten tyttären syntymän jälkeen aloitin taas jälleen kerran aerobicin ja jumpat. Vauvanhoidon ja imetyksen vuoksi siitä ei oikein meinannut tulla mitään ja nin keksin tehdä salilla punttitreeniä. Siihen meni vähemmän aikaa ja ehdin kotiin ajoissa ruokkimaan vauvaa. Alkuun en oikein tiennyt mitä olisin tehnyt ja niin katselin muiden treeniä ja opettelin liikkeitä laitteissa olevista ohjeista. Tein yleensä kaikki laitteet läpi ja ihan perus settiä eli 3 x20 jokaisessa. Sekä vatsat päälle. Aika pian vartaloni olikin taas raskautta edeltävissä mitoissa, ehkä jopa timmimpi. Harrastin tietysti myös vaunulenkkejä vauvan kanssa. Toistin tämän saman treenisysteemin jokaisen lapsen syntymän jälkeen.
Kuopuksen synnyttyä asuimme jo ulkomailla ja siellä kävin myös salilla, mutta innostuin taas uudelleen jumppatunneista. Saatoin jumpata useita tunteja päivässä, kun lasten koulussa ollessa ei oikein ollut muutakaan tekemistä. Kova treeni aiheutti sen, että kuvitelin voivani syödä mitä tahansa ja söinkin. Olin myös kaikenmaailman naisyhdistyksissä ja tapaamiset olivat aina varsin kaloripitoisia. Pian huomasinkin, että hillittömästä jumppamäärästä huolimatta aloin lihoa. Tähän varmasti vaikutti myös jo ikä. Oli kova pala huomata, etten enään ollut se joka voi syödä mitä tahansa ja miten paljon tahansa. Niin aloitin yhden ystävättäreni kanssa, jolla myös oli sama ongelma, aamulenkit juosten. Kävelimme aluksi, sitten juoksimme pieniä matkoja ja lopulta 10 km aamulenkit sujuivat ongelmitta. Saimme myös apua ruokavalion muutokseen yhteiseltä ystävättäreltämme, joka oli myös spinning-ohjaaja. Painoni tippui kuin itsestään 10 kg.
Amerikkalaisen spinning-ohjaaja ystävättären innoittamana kouluttauduin myös itse spinning-ohjaajaksi. Samaan aikaan erosin ja koska halusin jäädä lasteni toiseen kotimaahan ollakseni heidän kanssaan, oli saatava ammatti ja työ, jota voisin tehdä siellä. Myöhemmin kouluttauduin vielä Pilates-ohjaajaksi ja suoritin Les Mills ohjaaja-koulutuksia sekä Personal Trianer koulutuksen. Ensin tein töitä free lancerina ja samaan aikaa treenasin itse tiukan treeni-ohjelman mukaan kuntosalilla. Sekä tietysti söin hyvin kurinalaiseti. Kahteen vuoteen en syönyt yhtään palaa pizzaa tai koskenut hampurilaisiin ym. Jos menimme ystävien kanssa syömään, söin usein ensin kotona ja liityin seuraan myöhemmin tai istuin pöydässä juoden kivennäisvettä. No, nykyisin en ole yhtä tiukka, mutta edelleen vältän syömästä niitä usein tai suuria määriä. Jonkun ajan kuluttua sain vakituisen työpaikan kuntosalilta ja siellä jouduin tekemään jumppatunteja laidasta laitaan. Koska olin treenannut paljon kuntosalilla, olin alkuun hieman hidas nopeatempoisilla tunneilla ja jouduin tekemään lujasti töitä parantaakseni nopeutta, notkeutta ja sellaista liikkeiden rähjähtävyyttä, joita esim. Less Millsin Body Compat-tunnilla tarvitaan. Viikottainen työ aikani oli 48 tuntia, kyllä meillä oli 6-päiväinen viikko !!! Ja tein yleensä 4 ohjattua tuntia päivässä. Jaoimme tunteja työkavereiden kanssa siten, että jokaiselle tuli yksi kevyt ( venyttely, pilates, vatsat, bodybalance ym ), yksi raskas ( bodypump, bodyscuplt ym. ) ja yksi aerobinen ( spinning, tanssi, bodyattack ym ). Omat treenit jäivät väkisinkin vähälle, mutta yritin silti tehdä viikossa ainakin jonkinlaista treeniä myös punttisalin puolella. Muistan joskus seisseeni asiakasta ohjatessani jalkaprässin vieressä melkein kyynelsilmin, olisin niin halunnut olla hänen paikallaan. Yhden viikon aikana laskin kaikki tunneilla tekemäni kyykyt ( painojen kanssa ja ilman ) ja niitä oli yli TUHAT. Näin jälkeenpäin ajateltuna kokemus oli HUIMA ja päivääkään en antaisi pois. 
Suomeen muutettuamme olen treenaillut kaikinpuolin laiskasti. IHAN TOTTA. Siis entiseen verrattuna. Olen käynyt silloin tällöin salilla ja lenkillä, joogannut ja venytellyt kotona. Olen ajatellut tämän niin, että keho lepää nyt siitä rankasta treenistä, jonka kävin läpi ja halu liikkua tai siis haluttomuus, johtuu siitä. Varmasti silläkin on vaikutusta, että yksin on kurja mennä salille, jossa ei tunne ketään. Tai sitten minulla on vaan se rima ihan liian KORKEALLA, enkä osaa pitää kevyttä treeniäni treeninä ollenkaan. Kävelenhän töihinkin joka päivä yhteensä 40 min. Pelkään myös, että aloitan TAAS kovan treenin, jos annan sille pikkisormen. Elämäntapani on toki edelleen liikunnallinen ja syön terveelisesti mutta en ole enään HIMOLIIKKUJA. Pitäisikö olla ?
Kirjoitin tämän kaiken oikeastaan  kertoakseni teille enemmän itsestäni ja kannustaakseni teitä liikkumaan. Sillä niin elämässä kuin myös liikuntaharrastuksessa kaikki on mahdollista, eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa. Ikäkään ei ole este. Liikunnallista loppuviikkoa !



Share:

29 kommenttia

  1. Aika hurja on tuo sinun liikuntahistoriasi. Itse olen nuorena jumpannut, tanssinut jazzbalettia ja pelannut koripalloa - liikuntaa tuli ihan luonnostaan. Ja olin hoikka - ja varmaan painoindeksi oli miinuksella, vaikka sainkin syödä ihan mitä vain ja kuinka paljon hyvänsä. Myöhemmin liikunta väheni, mutta paino ei siitä juurikaan kasvanut. Ei edes lasten syntymät minun ollessani jo reilusti yli kolmikymppinen tuonut kuin pari lisäkiloa, jotka otin ilolla vastaan. Vasta yli nelikymppisenä alkoikin sitten painoa kertyä - ja huomaamatta. Ikä teki tehtävänsä. Ja kun jalat alkoivat reistata enkä päässyt liikkumaan kunnolla, hidastui aineenvaihdunta ja turvotukset vaivata. No, toivottavasti tuleva jalkaleikkaus auttaa tuohon liikuntapuoleen!
    Rauhaa ja rentoutta sinulle edelleenkin sen liikunnan kanssa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuo. Joskus mietin, että mitä kaikkia taitoja sitä olisi voinut oppia tuolla ajalla, jonka olen käyttänyt salilla ;)
      Harmillista, että olet saanut jalkavaivoja, ne kyllä tehokkaasti ehkäisetvät liikunnan. Toivotaan, että jalkaleikkaus auttaa sinua ja pääset taas aloittamaan liikunnan ainakin jossain muodossa.

      Poista
  2. Mielenkiintoista kuulla historiastasi! Sutjakkaassa kunnossa olet edelleen vaikka oot tahtia hieman hiljentänyt:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos pidit postauksesta :) Kiitos. Siihen kyllä auttaa ruokailu tottumukset.

      Poista
  3. No on sulla ollut aikamoisia viikkoja, 48h? ja monta tuntia jumppatuntien vetämistä päivässä.
    Mutta tässä oikeastaan tuli myös se esille, että kun moni ajattelee, että kun liikun, voin syödä mitän vain. No niihnän se ei kuitenkaan toimi, valitettavasti.
    Itse olin nuorempana myös sellainen, ettei ollut "väliä" mitä söin, pysyin hoikkana. MUTTA ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen tietysti liikkuminen väheni, huomio itseensä väheni ja kiloja alkoi kertyä huomaamatta. Laskin tässä justiinsa, että tyttöni on nyt 14 ja siitä asti on tullut käytännössä melkein puoltoista kiloa per vuosi, huomaamatta, salakavalasti. No on siinä tullut viekä kaksi lastakin sen jälkeen mutta kuitenkin. Nyt sitten rutistin viime vuoden kesästä ne kilot pois, eli olen samassa painossa kuin ennen ensimmäistä raskautta. Ja todellakin on ruokailutottumukset, liikuntatottumukset ym. muuttuneet täysin. Liikkunut olen aina, mutta silti kiloja kertyi, ruoka kun on niin pahuksen hyvää, ja ne herkut, ne herkut... mun kompastuskiveni. Nyt olen taas vuosien tauon jälkeen löytänyt innon treenata salilla. Pitkään yritin löytää iloa juoksusta, opetella sitä, mutta kun ei niin ei. Nyt olen vihdoin löytänyt lajin, mistä tosissaan tykkään. Kannustan kyllä kaikkia muitakin hakemaan sellaisen lajin itselleen, mistä löytää sen liikunnan ilon, endorfiinit liikkeelle ja hyvän rennon olon.

    Mutta mielenkiintoista lukea sun taustoista, olethan niitä toki joskus aiemmin valottanutkin, mutta hurjaa hommaa :)
    Kkun sanoit, ettet mennyt ravintolaan syömään jne. ja sitä aikaa kesti kaksi vuotta, niin kisasitko tuolloin?

    Liikunnallista loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan ne, mutta nautin joka hetkestä. Se kai kertoo sen, että olin ihan totaalisen hurahtanut ;) Ja omasta pyynnöstäni vaihdoin työajan kaksi-osaiseksi eli olin aamulla töissä 4 tuntia ja illalla uudelleen 4 tuntia, näin sain kaikki parhaat tunnit eli ne joilla oli eniten asiakkaita :D
      Olen aika paljon miettinyt näitä ruoka juttuja omalla kohdallani ja tullut siihen tulokseen, että kun olin nuorena hoikka en oikeasti syönyt paljon, vaikka siis luulin että söin. Söin siis epäsäännöillisesti, välillä vähän tai tuskin mitään, joka mahdollisti sen että tarvittaessa sain syödä mitä vain. Sitten kun lasten myötä aloin syödä oikeaa RUOKAA ja kuitenkin pidin ne herkut lihoin. Omaan lihomiseen vaikutti myös juuri tuo hillitön treenaaminen, oli aina nälkä ja söin paljon makeaa kiireessä, sekä tietysti siksi että kävin paljon tilaisuuksissa, joissa tarjottiin aina paljon herkkuja. Ja söin koti-ikävään ja söin Suomen lomilla siksi, että oli ollut niitä ruokia ikävä.
      Hienoa, että olet lajin jonka parissa viihdyt :) Käyt myös spinning tunneilla, eikö vain ? Itse olen sitä mieltä, että kuntosaliharjoittelu on kaikille sopiva laji ja sen lisäksi kannattaa harrastaa jotain muuta mikä on itselle mieluista. Kuntosaliharjoittelu myös tukee muissa lajeissa kehittymistä.
      Kiva jos pidit postauksestani :)
      Joo kyllä. Ei ihan ollut minun juttuni, minulta taitaa puuttua kilpailuvietti kokonaan :) Menin ihan kipsiin lavalla, vaikka tunneilla nautin esiintymisestä. Minulta puuttui myös melkein kokonaan tukijoukot ja olin aika yksin koko jutun kanssa. Opin kyllä monta asiaa itsestäni sekä kehostani. Kokemus sekin ;)

      Kiitos samoin Mapsi <3

      Poista
    2. Siis löytänyt lajin, jonka . . .

      Poista
    3. Jep, salin lisäksi noin kerta viikkoon spinningiä ja sen lisäksi kävelylenkkejä vähän fiiliksen mukaan. Kyllä välillä käyn Bodypumpissakin, pientä vastapainoa salille ja sellaista pitkäkestoisempaa! Mut spinning, voih kun se on kivaa!

      Poista
    4. Bodypump on hauskaa myöskin ja niinkuin sanoit kivaa vastapainoa salille. Tykkään Les Mills tunneista musiikin ja koreografian vuoksi, kuen ne oppii voi tunnin vetää vaan fiiliksellä :) Spinning on kyllä ihan parasta aerobista liikuntaa, hauskempaa kuin ulkona pöyräily. Ihmettelen niitä, jotka eivät tunneista pidä ;)

      Poista
  4. Kiitos Sara <3 ajatuksia herättävä postaus.

    Olen vähän on/off ihminen, joka menee täysillä tai sitten ei ollenkaan. Kävin itse läpi viimetalvena kovaa treenijaksoa, nyt en ole vieläkään saanut itseäni salille. Samalla lailla vedin pikkasen överiksi kesällä golfin kanssa, että oli pakko laittaa golfjutut pois, että rauhoitun.
    Hienosti olet löytänyt tasapainon liikunnan suhteen, ihailen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että pidit tästä :)

      No, sitä taitaa olla täälläkin päässä. Joko tai ei mitään. Nyt yritän treenata kevyesti hyvää oloa hakien.
      Sinulla olikin aika paljon niitä golf-postauksia kesällä ;) Hyvä, että tiedostat heikkoutesi. Itselläni siihen meni monta vuotta. Kiitos. Yritän pitää koko ajan mielssä kohtuuden <3

      Poista
  5. Wow! Itsekin olen reenannut paljon, mutten kuitenkaan noin kuin sinä!! Hui! Jenkeissä asuessani olin 7 päivää vkossa töissä ja työtunteja kertyi 72. Tämän kaiken päälle kävin vielä 5 kertaa viikossa viideltä aamulla salilla. Hullua menoa!

    Nykyään jumppailen kotona ja ajan pyoralla toihin! Siinä minun liikunnat tällä hetkellä! itse pelkään samaa kuin sinäkin...jos alan taas treenaamaan niin pelkään, että siitä tulee pakkomielle ja se menee överiksi!! Haluan pitää siinä hauskuuden ja tehdä sitä juuri silloin kuin hyvältä tuntuu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on sinullakin ollut treenit ;) Luulisi ettei tuon työmäärän jälkeen haluaisi lähteä salille mutta lähteehän sitä kun himo treenaamiseen on suuri.

      Kuulostaa kivalta tuo sinun nykyinen treeni systeemi. Rentoa ja hauskaa varmasti. Meitä taitaa olla aika monta, joilla on tämä sama ongelma. Liiallisesta treenaamisesta kärsii läheisetkin ja ainakin nyt haluan antaa aikaani myös lapsille ja muille asioille elämässäni.

      Poista
  6. Kiitos. Tämä herätti monta, osittain hyvinkin kipeää ajatusta, josta mahdillisesti joskus naamakkain, ei suinkaan täällä :)

    Ongelmani liikunnassa ovat monitahoiset, mutta hiljalleen niistä o selvitty ehkä jo voiton puolelle, enää sana "pakko" ei kuulu liikuntaan ja urheiluun. Kiitos Sara, todella hyvä postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana <3 Ihan koska tahansa voidaan tavata ja jutella, jos haluat :)

      Kuulostaa hienolta ja jatka samaan malliin. Liikunnan ei todellakaan tarvitse olla hiki hatussa ja pakolla tekemistä, vaan kevyesti ja kivaa . Tuloksia tulee niinkin :)

      Poista
  7. Hei, hurjaa on ollut liikuntaharrastuksesi. Minä olen laiska liikkuja mutta kävelen paljon, aiemmin enemmän, kun oli koira talossa, nyt tyttären koiraa pääsen väillä ulkoiluttamaan, ja pari kertaa viikossa vääntäydyn ryhmäliikuntaan, toinen on pilates ja toinen välinejumppa, on palloa isona ja pienenä, painoja, keppiä, kuminauhaa.. Ihan kiva olo aina liikkumisen jälkeen mutta toisaan en ole mikään himoliikkuja, kaukana siitä :) Paino on pysynyt samana oikeastaan koko elämän, paitsi kolmen raskauden aikana :) Iän myöten olen vain vähentänyt annoksia.
    Ei tosiaan pidä olla himoliikkuja :) Liikunnan pitäisi olla mukavaa ja virkistävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ;) Kävely onkin todella hyvää liikuntaa ja Pilateksen ja väline jumpan kanssa kuulostaa juuri sopivalta. Pilateshan on oiken tehtynä ihan tarpeeksi rankkaa ja sillä keho pysyy kunnossa.
      No ne syömisethän on monen kompastuskivi, itsellenikin kävi niin vaikken koskaan olisi uskonut.
      Juuri näin, olen samaa mieltä että liikunnan pitää olla mukavaa ja virkistävää. Tähän täytyy lisätä sen verran, etten koskaan treenannut hampaat irvessä, vaan minulla oli aina tosi hauskaa, samoin kuin tunneillanikin :D

      Poista
  8. Olipas mielenkiintoinen postaus. On se mahtavaa mitten erilaisia me ihmiset ollaan. Minä olen pahimman luokan sohvaperuna! Ehkä kerran viikossa pakotan itseni liikkumaan etten ihan lahoa käsiin, mutta aina se lähtö tai alku on vaikeata. Niin paljon mieluummin lösähtäisin sohvalle katsomaan telkkaa tai istahtaisin juomaan kupin kahvia ja lukemaan aamun lehden. Edes se tieto miten hyvä olo liikunnasta tulee ei jaksa inspiroida itse suoritukseen... Toisaalta syytän aikapulaa, mutta todellisuudessahan sitä aikaa löytyisi jos vain olisi tahtoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos pidit :) Tuo on niin totta ja hyvä niin. Olisi kauheaa, jos olisisimme kaikki samanlaisia. Kyllä mullakin niitä sohvaperuna kausia on ollut ja ihan kivaa sekin . . . välillä. Itselläni on kuitenkin niin etten jaksa arkea, jos en liiku. Ja sitten ei koko elämästä meinaa tulla mitään.

      Poista
  9. Ei todellakaan pitäisi olla himoliikkuja, mielestäni ei kannata painua kumpaakaan ääripäähän, vaan treenailla sen verran, että pysyy terveenä. Liikunnasta pitäisi myös nauttia! Terkuin yksi, joka sai ikuiset lonkkakivut liiasta juoksuhimosta ja liian kovasta treenaamisesta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa Elina. Itse olen sitä mieltä, että jos elämä pyörii liikaa vain yhden asian ympärillä, oli se sitten mikä tahansa, se ei ole hyväksi. Liikunnan pitäisikin tuoda sitä hyvää ole ja jaksamista arkeen.
      Tuo kuulostaa todella harmilliselta vaivalta . . .

      Poista
  10. TOSI hyvä postaus, on mielenkiintoista lukea muiden liikuntatottumuksista! :) Mä olen ihan pienestä asti ollut urheilullinen ja innokas liikkumaan. Mua on viehättäneet aina suht agressiiviset ja räjähtävät lajit, kamppailulajeista koripalloon. Joogat ja muut on koklattu, eivät ole mua varten, haluan urheilun olevan intensiivistä mulle sopivalla tavalla. ;)

    Joskus parikymppisenä mun into liikkua romahti surkean suhteen ja itsensä etsimisen vuoksi, ei jotenkin kiinnostanut koko homma ja lihoinkin ihan hurjasti tuolloin. Aikaa kesti jojoillessa painon kanssa vuosia, asiaa vaikeutti myös ahmiminen... :/

    Nyt tokan lapsen jälkeen olen vihdoin siinä tilanteessa, että ahmimisesta olen päässyt (toivottavasti ikuisesti!) ja urheilu (salitreeni) ei koskaan ole maistunut näin hyvältä! Blogissa onkin itseasiassa juttua aiheeseen liittyen, sillä kuntorempasta raportoin sinne päiväkirjamaisesti kuukauden välein vähintään. :)

    Linkin takaa löytyy eka postaus projektista!
    http://www.homeatlastblog.com/2014/09/projekti-fit-mama-alkukatsaus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit tästä postauksesta :)

      Hih, mulla oli vähän tuota samaa ongelmaa, kaikki agressiiviset lajit viehättivät. Sellaiset, joissa oikein tunsi tehneesä jotain.

      Nyt olen yrittänyt opetella toisentyyppistä treenaamista, sellaista oman kehon kuuntelua.

      Nuo syömiset onkin jännä jutta. Kirjoitan niistä varmaan ihan oman jutun.

      Kiitos vinkistä. Täytyykin käydä lukemassa.

      Poista
  11. Vau! Minä yritän nyt herätellä nukuksissa olevaa liikunta-minää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no meni kyllä välillä vähän yli koko juttu. Onneksi en saanut mitään vammoja vaan keho kesti hyvin koko hurjan treenin / työn.

      Kyllä se siitä. Tsemppiä treeneihin <3

      Poista
  12. Kiintoisa postaus - tykkään lukea treeniasiaa.

    Olen monesti pohtinut, uskallanko mainita: verkkotekstin kappaleiden täytyy olla lyhyitä luettavuuden takaamiseksi. Siis muutaman lauseen kappaleita, joitka lukija voi hahmottaa yhdellä katseella.

    Pystyin lukemaan tämän vain kursorisesti ja yritän tsempata itseni lukemaan uudelleen lause lauseelta. Se vain tuntuu kovalta urakalta.

    Lyhyet kappaleet kehiin - nostaa blogin luettavuutta, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit aiheesta.

      Tuo on aivan totta. Itse yleensä luen niin vähän kuin mahdollista verkossa. Suosikkejani ovatkin blogit , joissa on paljon kuvia ja vähän tekstiä.

      Taisin vähän innostua tekstiä kirjoittaessani. Harmi, jos lukeminen oli vaikeaa. Yritän muistaa tämän seuraavan kerran kirjoittaessani pidempää tekstiä. Yleensä kirjoitan tänne niin vähän kuin mahdollista ja siksi en ole siihen kovin harjaantunut.

      Poista
  13. Kiva lukea liikuntahistoriastasi! Minä olen nyt Olivian jälkeen laiskistunut ihan hurjasti, harmittaa oikein oma saamattomuuteni... Ennen Oliviaa liikuin melko paljon, 5-6 kertaa viikossa kuntosalia, nyrkkeilyä, lenkkeilyä jne. Vaikka tiputinkin kaikki huimat yli 20 raskauskiloa melko nopeasti ja palauduin entisiin mittoihini, on kuitenkin kaikki voima ja kiinteys tietysti hävinnyt. Nyt pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni. Ei se yksi taiji-treenikerta viikossa oikein riitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ehdit vielä kun Olivia kasvaa. Hienosti tiputit raskauskilosi, kyllä se vauvan hoito vie aikaa joten itsestään huolehtimiselle jää luonnollisesti vähemmän aikaa.
      No ei se Tai Ji taida oikein rittää. Voistko tehdä kotona lihaskunto jumppaa jos et ehdi salille, vaikka yhdessä Olivian kanssa ? :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ! Thanks for your comment !

© Sara S. | All rights reserved.
Blog Design Handcrafted by pipdig